13.9.2014

Mainoksia ja mainoksia


Sanna Ukkolan kirjoitus kosmetiikkajätti L'Oréalin ja lehdistön epäpyhästä symbioosista levisi viikolla somessa. Hienoa että löytyi toimittaja jonka mielestä on tarvetta kysyä, missä menee mainoksen ja asiajutun raja. Kuluttajien on hyvä havahtua välillä hahmottamaan, kuinka paljon valtaa isolla mainostajalla oikeasti on. Jos on tarpeeksi iso, saa päättää mitä kirjoitetaan ja mitä ei yleisölle näytetä.

Jotenkin tuntuu että olen päässyt jos ei nyt kokonaan turvaan mainoksilta niin tilanteeseen elämässäni jossa mainosten taso on kuitenkin pysynyt juuri ja juuri siedettävällä tasolla. Katson vähän televisiota, muutaman vuoden ajan en omistanut koko laitetta. Ostan enää harvoin niin sanottuja naistenlehtiä kun muodista ja kosmetiikasta saa paljon enemmän, nopeammin, laajemmin ja rehellisemmin tietoa netistä mm blogien kautta. Ja siksi etten voi luottaa lehtien suitsutuksiin.

Tajusin että mainosten suhteen sietokykyni on alentunut kun ostin pitkästä aikaa Olivian. Ehdin jo vähän unohtaa miten paljon niitä lehdissä on, mainoksia. Syyskuun numeron avasi heti kolme päräkkäistä aukeamankokoista mainosta, kaikki kolme sattumoisin Lorkun! Pikaselailussa löytyi vielä kaksi L'Oréalin omistukseen kuuluvien brändien sivunkokoista mainosta. Ja takakansimainos. Ihan tavallinen määrä, kai.

Välillä mietin tyhmiä. Paljonko ripsiväri maksaisi jos sen hintaan ei sisältyisi sen mainostamiseen käytetty raha? Miksi innovatiivinen ja ripsiä miljoonakertaisesti pidentävä ja tuuhentava ripsari heivataan pian pois markkinoilta ja aletaan mainostaa seuraavaa samanlaista ihmeripsiväriä? Eikös se edellisen pitänyt olla ihan ok? Mallien ja näyttelijättärien photoshopatut silmät tuijottavat lehden sivuilta. Ei heitä kiinnosta, heille maksetaan tästä. Äh, ajaudun sivuraiteille.

Viralliset mainokset, noh, ne on kaikessa ärsyttävyydessään helppo ohittaa. Mutta jos kauneuslehdessä vaikkapa jutussa kauden meikkitrendeissä hehkutetaan meikkituotetta, onko se mainosta? Vai onko mahdollista että toimittaja on tällä kertaa täysin rehellinen? Kuka enää ottaa näitä juttuja tosissaan? Kun tietää että lehdillä on budjetti ja tavoitteet ja tilaajamäärät laskee ja mainostajilta saa rahaa blaa blaa ja toimittajaparka haluaa varmaan pitää työnsä...

Tietenkin voi väittää että monia bloggareitakin lahjotaan meikkifirmojen taholta yms. Mutta harrastajabloggarin paineet kirjoittaa feikki kehuarvostelu tuotteesta X ovat verrattuna toimittajaan aika pienet. Hän on vastuussa vain itsellen ja blogin pyöriminen on harvoin kiinni siitä että mainostaja on tyytyväinen. (Työkseen bloggaavat erottuvat helposti joukosta.) Lisäksi useamman blogin arvosteluja vertailemalla saa jo paljon monipuolisemman käsityksen, varsinkin jos lukee myös lukijoiden kommentit. Mutta vasta omassa naamassa totuus tuntuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan! Please tell me what you think!